keskiviikkona 25. marraskuuta 2009
Pitäisi löytää joku näpsäkkä kello, josta näkisi kätevästi (ja helposti vilkaisemalla) kauanko lavalla on tullut ihmeteltyä. Vaatimuslistalla on;
Tällä hetkellä olen katsellut Fossilin kelloja. Fiksuja ovat olleet;
tiistaina 24. marraskuuta 2009
Seuraava tavoite olisi kirjoitella ja hioa timanttinen vartti. En lähde hakemaan mitään puolituntista, vaan mielestäni määrä korvaa täysin ajan. Jutut ovat varmaan jo valmiina, mutta nyt pitää päättää niille luonnollinen ja hyvässä rytmissä rullaava järjestys. Tietysti pitää harjoittaa hieman kritiikkiä ja miettiä mitkä jutut settiin pääsevät.
Ensiviikolla pitäisi heittää pari vartin pikkujoulusettiä. Niidenkin sisältöjä pitäisi miettiä hieman syvemmin. Nämä kaksi tulevat koostumaan astetta nörttipainotteisemmista jutuista. Prosessia ei tietenkään helpota se, että samaan aikaan pitäisi miettiä Lahden Teerenpeliin kymppiminuuttinen.
Takaisin kirjoituskoneen ääreen.
maanantaina 23. marraskuuta 2009
Lauantaina oli taas yhden kaverin kolmekymppiset Hesassa ja jäin mestoille sunnuntaiksi ja kävin heittämässä setin Ravintola Nollassa. Siellä on Samin vetämä sunnuntaiklubi idealla “joku konkari ja aloittelijat testailee uusia”. Niin, ja tiesinkö minä että siellä testaillaan uusia? En tietenkään. Siinä piti sitten vähän säätää settiä, ottaa väliin uutta ja kertaalleen testattua.
Oli kyllä taas hieman outo yleisö. Eivät lämmenneet kenellekään muulle kuin Samille. Kaikilla tuntui alkuun lähtevän hyvin, mutta sitten se vain kuoli kuin seinään. Eikä seinä edes ollut mikään huono juttu vaan se vaan kuoli totaalisesti. Aina voi kuitenkin oppia jotain, olin tyytyväinen että sain puolilennosta muutettua settiä hieman ja muistin mitä piti.
perjantaina 20. marraskuuta 2009
JP pisti eilen iltapäivällä viestin, että pääsisin kyydillä Espooseen, Ravintola Baseen, heittämään open micit. Mietin pari minuuttia ja totesin että en ole niin helppo, olen varma.
Paikalla olikin sitten se maailman paras yleisö – parikymmentä Nokia-insinööriä (alihankkijafirman sellaisia) ja tusina komiikkaa varta vasten katsomaan tullutta. Täytyy kyllä nostaa insinööreille hattua, koittivat loppuun asti olla väkisin nauramatta. Pirjo ja minä saimme aikaan parit naurut, mutta lopulta sentään JP räjäytti pankin heidän osaltaan. Tosin pari tyyppiä onnistui olemaan lähes koko illan nauramatta.
Mutta sinällään ihan hyvä setti itseltäni, en taaskaan lannistunut vaan sain muutamat hymyt insinööreiltäkin ja parit taputukset muilta. Ja matkalla opin taas paljon uutta ja sain muutaman kullanarvoisen vinkin JP:ltä. Jatkan itseni etsintää, kerron kyllä kun sen löydän.
