Hurautettiin eilen Tomin ja Ramin kanssa Helsinkiin. Matkalla kuultiin, että tällä kertaa lavalla olisi kolmetoista koomikkoa. (Luulin, että määrää olisi tänä vuonna pienennetty kun loppuvuodesta meinasi olla liian kova tunku.) Tässä vaiheessa tuli sellainen “ehkä se 3 minuuttia sitten on hyvä”. Mutta paikalla saimmekin kympit. Joni aikataulutti illan hienosti ja kaikki pysyivät aikas hyvin minuuteissaan.

Mitä omaan settiin tuli, olen aikas tyytyväinen. Listalla oli pääosin uutta juttua, mutta kun aikaa tulikin vähän odotettua enemmän, tungin väliin pari vanhaa. Lennosta muutettu 5 min oli 7 min 45 sek kun lupasin olla lavalla 8 minuuttia.

Saamani palautteen perusteella muutin hieman asennetta  (tai no parissa kohtaa olin menossa vanhaan suuntaan mutta huomasin korjata sen) ja se tuntui ihan hyvältä suunnalta. Olen ollut aikas “ilmeetön”, enkä ole toimimattoman punchlinen jälkeen koskaan todennut mitään toimimattomasta jutusta. Mutta eilen tuli spontaani “oi oi” yhden tutun jälkeen, ja pojat sanoivat, että ensimmäisen kerran näkivät minussa ilmettä. Tiedä sitten tuosta, mutta fiilis on erittäin hyvä!

Viikko sitten setti Valossa meni varsin hyvin. Lainasin Tomilta kelloa, ja totesin että pakko se on hankkia itsellekin kunnon rannekello. Siinä tajusi niin hyvin kauanko on mennyt ja kauanko on aikaa jäljellä. Jätin sitten lennosta yhden jutun pois ja muokkasin vähän lopetusta.

Testasin myös erilaista roolihahmoa lavalla ja vedin nörttijutut vähän eri näkökulmasta. Ja tykkäsin! Tätä polkua pitää vielä testata.